Näytelmien jälkeen Tinolle iski armoton aivasteluviikko ja ehdin jo pelätä sen saaneen nenäpunkin. Lääkärille soitellessa sellaisia tartuntahuhuja kuulin, mutta onneksi osoittautui ihan vaan rehelliseksi lentsuksi. En kyllä ihmettele kun siihen malliin lumipenkoissa painellut nenä maassa tyttöjen perässä. Viikon verran oli jätkä normaalia vaisumpi eikä haistelukaan niin enää innostanut. Ja jos jotain hyvääkin tuosta seurasi niin joko tuo osasi yhdistää lumen sniffailun aiheuttaneen kurjaa oloa tai sitten naapuruston nartuilta loppui juoksut. Meillä siis testosteronin määrä on huomattavasti pienentynyt. Pariin kertaan ehti tosin sitä ennen nalleaankin rakastaa rajusti, ehkäpä sekin helpotti paineita kun nyt nalle on jo taas hylätty...äijä .

Viime viikonloppuna oltiin Loimaalla ja käytiin jokijäällä juoksentelemassa. Syrjäkylillä uskalsi taas pitkästä aikaa pitää Ilonaakin vapaana ja se ihan selvästi tarvii moista koska on tuntunut lenkeillä tällä viikolla taas rauhallisemmalta. Aika kauhuissani olin välillä Tinon polven puolesta kun niin riehuivat, mutta koska Tino itsekin on entistä enemmän alkanut vapaana ollessa jalkaan luottaan niin enköhän mäkin pikkuhiljaa voi. Ja selvennetään nyt vielä ettei se jää ollut liukasta jäätä vaan täysin lumen peitossa.

Lenkkeilyilmat on muutamana päivänä olleet aivan ihanat. Kevään tulon voi jo ihan haistaa ja talitintitkin laulevat innoissaan. Vähänkö siistii . Koirien kanssa metsässä kyllä unohtuu Kelan kanssa tappelut ja monen tonnin uusimisen vaatineet kaukolämpövehkeetkin... Jos koirat nyt välillä vähän hermoja koetteleekin niin kuitenkin se positiivinen anti on miljoona kertaa isompi! Yks asia mikä saa mut myös aina hyvälle tuulelle on mein aamurutiini. Lenkin jälkeen koirat saa ruoat ja mä menen kylppäriin meikkaamaan. Tino luonnollisesti hotkii ensin ja sen jälkeen tulee "kiittämään" häntä heiluen ennen kuin menee tsekkaamaan Ilonan kupin jos sinne vaikka ois jotain jäänyt. Ja Ilona tekee saman kuvion eli tulee pyörähtämään jaloissa ja mun pitää molempia  taputtaa ja kysyä tuliko vatsa täyteen. Sen jälkeen koirat menee rauhassa makoilemaan ja odottamaan mun töihin lähtöä. Jotenkin se on vaan niin hauskaa kun sama toistuu joka (arki)aamu .