"Koiralla polvilumpio menee sijoiltaan sisäänpäin spontaanisti, teleurassa tuntuu rahinaa eikä polvilumpiota saa helposti pysymään paikoillaan urassa. Polvessa ei ole kipua, turvotusta tai vetolaatikkoliikettä."

Tutkinut lääkäri konsultoi vielä kirurgia ja soittavat mulle maanantaina jatkohoidosta ja leikkauspäätöksestä. Leikkauspäätöstä ei siis vielä varmaksi tehty, koska polvessa (ei ainakaan toistaiseksi) ole kipuja ja turvotuksia. Toisaalta nopea kuluminen varmasti jatkuisi kun lumpio muljahtelee ja hankaa niveliä, jolloin leikkaus olisi ennemmin tai myöhemmin edessä. Ja kun on aktiivisesta harrastuskoirasta kyse niin nyt sen kanssa ei voi oikein mitään kunnolla tehdä, mutta leikkauksen jälkeen olisi kuitenkin olemassa mahdollisuus jatkaa jopa harrastuksia. Tietty harrastukset tulevat kakkosena kunhan koira ensisijaisesti saadaan jotenkin parempaan kuntoon, mutta en oikein usko että Tino viihtyisi loppuelämäänsä täysin liikuntarajoitteisena kun selvästi tykkää agilitystä, tokosta ja pitkin metsiä juoksentelusta. Harmittaa, vituttaa ja pelottaa. Miks just Tino, brassiks hemmetin hyväluonteinen, tervepäinen ja harrastuksiin sopiva komee koira...