No joo, oli vähän hermoja raastava näyttelypäivä. Kuten vähän etukäteen uumoilinkin niin jätkä oli sekaisin taas naisista eikä mistään tullut oikein mitään. Brassineidot on vaan niin ihania että niiden läheisyydessä voi vaan unohtaa kaiken muun. Voi sitä laajaa ääniskaalaa minkä poika näytti, hävettämään jo ihan alkoi . Remmissä repi siihen malliin että silmät sillä oli jo ihan punaiset ja stressihilse pukkas turkista läpi ja se kertoo jo paljon rauhattomuuden tasosta ettei tolle ahneelle kelvannut edes namit. Kyllä pitäs olla aina joku kepo mukana joka kantais paikalle vähintään häkin että olis ees hetkeks saanu koiran sinne rauhottumaan. No mut seliseli, tuloksena kehästä oli EH. Esiintymiseen en tällä kertaa ollut tyytyväinen vaikka muuten arvostelu olikin ihan ok. Tuomari erikseen vielä mainitsi että suurin virhe oli hännän kiertyminen selän päälle. Arvostelun voi lukea Tinon näyttelyt osiosta. Seuraavan kerran mennäänkin näyttelemään sitten vasta keväällä/kesällä ulkonäyttelyihin. Tykkään niistä muutenkin huomattavasti enemmän kun voi rauhassa mennä välillä väljemmille vesille hälinästä ja ottaa siellä iisisti ja kontaktia kuntoon.