perjantai, 13. marraskuu 2009

Ei otsikkoa

Blogin pitäminen on jäänyt kokonaan unholaan ja lähinnä Maijun uniaikaan tapahtuva elämän päivitys löytyy nykyään naamakirjasta . Lapsi-/koiraperheen arkea elellään ja aika tuntuu menevän hurjaa vauhtia. Pikkuneidin kasvamista on uskomattoman ihana seurata ja Maiju onkin pääasiassa todella tyytyväinen ja aurinkoinen vauva. Koirien suhtautuminen lapseen on oikeastaan ylittänyt kaikki odotukseni. Maijulle koirat ovat mitä suurinta hupia, Tinon lelujen tapporavistukset ym. hölmöilyt jaksavat naurattaa ja viime päivinä on opittu "heittämään" jo Ilonalle palloa. Koirat ovat kuin meillä olisi aina ollut lapsi talossa, ei mitään ongelmia siis.  Pienet hapuilevat kädet ovat kumpaankin koiraan jo moneen kertaan tarttuneet, mutta kumpikaan ei ole moksiskaan ja osaavat siirtyä pois jos ei huvita. Kovasti Maiju treenaa jo liikkeelle lähtöä ja siinä vaiheessa toki voi tulla hankaluuksia kerkeeväisen lapsen kanssa, mutta luotan että koirat äkkiä tähänkin tottuvat ja tottakai Maijulle opetetaan heti alusta asti että nukkuvaa koiraa ei häiritä. Todennäköisesti Ilona yllättää taas tässäkin asiassa ja siitä tulee Maijun paras leikkikaveri. Äkkiä on myös koirat oppineet että Maijun ruokaillessa kannattaa olla vieressä kärkkymässä putoilevia makupaloja .

Tinon kanssa käydään viikottain tokotreeneissä vaihtelevalla menestyksellä. Tino on sen verran pehmeä tapaus että sille ryhmässä treenaaminen on aika kova häiriötekijä ja varsinkin vieraat urokset saa sen jumittamaan. Mutta jatketaan tahkoamista ja kouluttaja on vahvasti sitä mieltä että kyllä se siitä pikkuhiljaa tottuu ja rentoutuu ja alkaa toimia jatkuvasti yhtä iloisella innolla kuin kotona treenaillessa. Mitään suuria tavoitteita ei ole, mutta mahdollisesti ensi kesänä voisi aloluokkaan lähteä koittamaan.

 

lauantai, 25. heinäkuu 2009

Ei otsikkoa

Lisätty Tinon näyttelyarvostelut Raumalta ja Salosta.

1247346917_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

sunnuntai, 12. heinäkuu 2009

Pitkästä aikaa

Viimekerrasta onkin vierähtänyt jo aikaa... Huhtikuun lopulla maailmaan tullut pieni Maiju-tyttö kun on mullistanut elämän eikä paljon ehdi ja edes huvita koneella istua muuta kuin sähköpostin ja Facebookin tsekkauksen verran Silmänisku. Brassit ovat ottaneet uuden tulokkaan vastaan yllättävän hyvin vaikka Ilonan reaktioita vähän pelkäsinkin. Ilu on taas kerran yllättänyt positiivisesti, on todella rauhallinen vauvan lähellä ja alun välinpitämättömyyden jälkeen on vauvakin alkanut saada lauman tervehtimiseen tarkoitetut pusuttelurituaalit osakseen. Ilona jopa asettui myös yllättäen parsonkakara Aidan ja Maijun väliin kun Aidan vauvaan tutustuminen kävi liian innokkaaksi. Ilona täytti kesäkuun 7.päivä jo 5-vuotta ja ehkä aavistus aikuisuutta on jo havaittavaissaHymy. Tino on ollut ehkä hiukan "loukkaantunut" kun mamman huomiota on nykyään vähemmän saatavilla, mutta ei sitä vauvaan ole kuitenkaan kohdistanut. Tino on kova poika häsläämään ja sen kanssa saa olla hiukan varuillaan ettei vahingossa sotke vauvaa. Pitäisi saada aikaan ilmoittautua Tiituksen kanssa taas toko-ryhmään treenaamaan jotta poju saisi enemmän aivotyötä. Pakko myöntää että lapsen tulo on hiukan muuttanut suhtautumista koiriin, toki edelleen ovat yhtä rakkaita mutta lapsen ehdoilla mennään nyt ja koirat ovat jääneet hiukan vähemmälle. "Omaatuntoa" sentään vähän helpottaa että koirat onneksi touhuilevat paljon myös keskenään ja näin kesällä varsinkin viihtyvät hyvin omalla pihallakin. Ja toisaalta tällähetkellä niiden ei tarvi olla lainkaan kotona yksikseen työpäiviä, joten eipä ne aktiviteetit ehkä niin paljon olekaan vähentyneet entisestä...

Tinon kanssa ollaan kuitenkin ehditty pari näyttelyäkin käymään ja Raumalta tuli tulos ROP ja saatiin se viimeinen serti Suomen Muotovalion titteliin!! Salossa tuli ensimmäinen valioluokan eri ja sijoitus VSP. Raumalla kehässä oli menestyksestä huolimatta Tinolla pientä "kankeutta" johtuen ainakin osittain vesisateesta enkä ihan täysin tyytyväinen ollut, mutta Salossa oli taas ilo olla kehässä ja Tino oma itsensä Hymy. Näyttelyt saa nyt meidän osalta jäädä kun en niistä loppujen lopuksi niin paljon nauti, kotikulmilla voidaan välillä käydä näytillä. Turun elonäyttelyynkin piti osallistua, mutta unohdin sitten ilmoittautua, mutta ehkä sitten taas ensivuonna. Yritän kirjoitella puuttuvia näyttelyarvosteluja sivuilla kunhan ehdin.

Ja tässä hieman kuvasatoa viime kuukausilta:

1247346271_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tino tutustumassa vauvaan ensimmäisenä päivänä

1247346566_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ulkoilemassa porukalla

1247346707_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1247346783_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Unikavereita

1247346847_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tino nauttii kesästä

Pakko laittaa tähän vielä runo joka kuvaa aika täydellisesti tapahtunutta elämänmuutosta ja fiiliksiä. Enpä osaisi paremmin itse sanoa:

 Ennen kuin minusta tuli äiti

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään kuin halusin
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin
tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun
huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan
miljooniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.

-Tuntematon-

1247348548_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

sunnuntai, 19. huhtikuu 2009

Täydelliset pienet vahtikoirat

Katselin tuossa pari päivää sitten Poliisi-tv:tä ja nousi siinä samalla mieleen taas brassin alkuperäistarkoitus. Kyttäruudussa oli siis juttua pedofiilista joka törkeesti käynyt  soittamassa useamman perheen ovikelloa kun tiesi murrosikäisen tytön olevan yksin kotona ja hyväksikäytti tätä. Meidän tuleva lapsi /lapset ei ikinä tule olemaan koulun jälkeen täysin yksin koska tiedän että hyvin suurella todennäköisyydellä brassit ovat osa elämäämme jatkossakin. Vaikka moni naureskeleekin pienelle vahtikoiralle niin tositilanteessa helvetinmoinen meteli varmasti saisi tunkeilijan vähintään epäröimään aikeitaan ja omiaan kyllä puolustaisivat loppuun saakka. Mulla itselläni on aina turvallinen mieli kotona ollessa kun tiedän tämän asian eikä ole mitään tarvetta nukkumaan mennessäkään käydä tarkastamassa kolmeen kertaan onko se ulko-ovi varmasti lukossa. Ihan surutta uskallan myös myöhään illallakin kulkea koirien kanssa missä vaan vaikka naapuruston kerrostaloalueellakin saattaa vähän epämääräistä porukkaa liikkua. Yksin kulkiessa puolestaan jatkuvasti on pieni epävarmuus olemassa.

Mitä siis siitä vaikka naapurin tädille pitää edelleen käydä portilla muistuttamassa että osaa mennä sisään omasta portistaan eikä tunge meille. Tai kun joku ihmettelee miksi koiramme niskavillat pystyssä kyräilee häntä tai haukkuu, koiran mielestä tyypissä on vaan selvästi jotakin epäilyttävää ja asiasta pitää saada ensin selvyys. Koska läheskään jokainen vieras ihminen ei moista reaktiota saa aikaan. Brassi on monen muun hurmaavan piirteensä ohella vahtikoira ja toivottavasti sellaisena myös pysyy, jos et sitä ymmärrä niin unohda koko rotu.

keskiviikko, 15. huhtikuu 2009

Ei otsikkoa

Ihan mahtavia aurinkoisia päiviä ollut ulkona nautiskeltavana. Koirat on juosseet nurmikot taas rullalle, pitänee seuraavaksi harkita vaan suosiolla tekonurmea tai jotain :). Koirat sai pitkästä aikaa pihalle isot luut järsittäviksi ja lumen alta paljastunut myös viime vuotisia ihania aarteita... jami... Muutama poseerauskuva Tiitusta sekä lentoon lähdössä Ilu.

1239819673_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1239819686_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1239819789_img-d41d8cd98f00b204e9800998e