Meillä on koettu se ihme että vihdoin otin itteeni niskasta kiinni ja koirat on nyt kohta viikon nukkuneet yönsä poissa meidän sängystä. Selvästi kovempi paikka mammalle kuin koirille, ekana yönä tassuttelivat ja vinkuivat kumpikin mutta siihen se lähinnä onkin jäänyt ja nukkumaan mennessä molemmat jää jo sohvalle vaikka mä siinä vaiheessa aina tunnenkin piston sydämessäni varsinkin kun Tino mulkoilee mua surullisesti alta kulmien (tai siis näin minä sen tulkitsen syyllisyydentuskissani ). Ilona edelleen käy välillä raapimassa porttia ja vinkuu hetken, mutta viime yönä ei tainnut tehdä enää sitäkään. Muutamana aamuna tosin olen Villen lähtiessä töihin päästänyt koirat kainaloon jatkamaan mun kanssa unia ja jatkossakin tulevat luvalla pääsemään sänkyyn. Onhan meillä aina päikkärit yhdessä kasassa sohvalla ja muutenkin nyt kun oon kotona niin koirat joutuu olemaan tosi vähän keskenään. Ja kai se on pakko myöntää että onhan se ihan kivaakin kun sängyssä on kerrankin tilaa liikkua eikä se oo täynnä koirankarvoja ja pääsee jopa Villen kainaloon millon vaan haluaa ilman että välissä on yks metrin pituiseksi itsensä venyttänyt lötkö brassimies .

Muuten meillä lomaillaan ja nautitaan kevätauringosta ja omasta ajasta vielä kun voidaan . Koirat nauttii selvästi kun ei tarvi enää jatkuvasti pitää ulkona takkejakaan ja viihtyvät taas omalla pihallakin telmiessä. Ja se lämmin nukkumapaikka auringossa, ah onnea.

Pieni hylätty brassipoika

(On muuten koirille mieluisat nuo uudet pedit vaikka kuvaushetkellä ilme ehkä

kertoikin jotain muuta )

PS. näyttelyrintamalla sertin metsästys jatkuu ainakin Raumalla 23.5. Salon ryhmikseen en ole uskaltanut (ainakaan vielä) ilmoittautua, taitaa kuitenkin olla liian pian kun ei tiedä tämän masukin aikataulusta ja aiheuttamasta tuhosta omaan fysiikkaan. Ja Salon kesäkuun näyttely ilmeisesti pitää jättää väliin häiden takia .

Laitetaan ny yks uusi masukuvakin tänne, rv 37+0