Tino on kyllä sellanen häslä kotona vaikka moni varmaan pitää tuota otusta melko rauhallisena. Viimeinen tempaus oli lauantaina hypätä sohvapöydän yli ja kaataa siinä samalla lasillinen punkkua matolle. Ja kuinka ollakaan matto oli juuri pari tuntia aiemmin otettu pesulan pussista. Tietty se vaalea lankamatto... No eipä siitä matosta pesulassa ollu kaikki muutkaan oksennus ym. tahrat täysin lähteneet, oma vika ostaa sellasta koiraperheeseen mutku vaalee matto on vaan niin kiva ja valoisa.

Ilona puolestaan veti eilen illalla täydet kilarit kun olin lähdössä sen kanssa iltalenkille ja suunnattiin pururadalle. Ketään ei näkynyt / kuulunut missään kun koira alkaa hulluna repiä remmissä, haukkuu, murisee, eikä siihen saanut mitään kontaktia. Tilanne oli jopa hiukan pelottava kun mietin mitä se pimeässä pusikossa on mahdollisesti aistinut vai nytkö sen päässä vaan lopullisesti napsahti. Koko pururatamatkan se oli ihan sekaisin, mutta kun päästiin kävelytielle niin homma loppu kuin seinään ja koira tepsuttaa nätisti vieressä. Mahtaakohan Ilonalla olla jotain yliaisteja kun se reagoi tositosi herkästi kaikkeen mahdolliseen. Vastaantulevista ihmisistäkin osaan se ei kiinnitä mitään huomiota, mutta joku toinen lähestyvä voi puolestaan saada niskakarvat nousemaan jo kaukaa. Olen tiedostaen näissä tilanteissa yrittänyt pitää oman toimintani mahdollisimman neutraalina etten omalla käytökselläni vaikuttaisi siihen ainakaan negatiivisesti, mutta silläkään ei tunnu olevan vaikutusta. Välillä en vaan saa mitään tolkkua tuosta koirasta... Tino on vaan jotenkin niin paljon "rehellisempi", ehkä ne on ne putkiaivot. Laitetaan tähän vielä pari poseerauskuvaa Tinosta, aika komee äijä tuosta on kasvanut.