Eilinen ilta meni epätoivoisissa tunnelmissa etsien pikkubrassi-Iiristä pitkin maita ja mantuja. Tyttö oli Jyrkkälässä pelästynyt ja ottanut jalat alleen. Moneen tuntiin ei tullut havaintoja vaikka etsijöitä oli monta ja useilta kymmeniltä, jopa sadoilta ohikulkijoilta asiaa kyseltiin. Voin vaan kuvitella miltä Handesta tuntui kun vielä vieraassa paikassa koira katoaa ja vieressä on useita isoja, vilkkaita teitä. Epätoivo ja pelko koiran kadotessa on jotain aivan kamalaa. Tino viime kesänä hävisi Mynämäellä, vieraassa paikassa, lähes pariksi tunniksi ja ihmisen mieli automaattisesti ajattelee pahinta, koira varmasti makaa tienposkessa kuolleena tai on tippunut kaivoon, susi syönyt ja mitä milloinkin. Ja kyllä pieninkin pupun perään katoaminen saa heti sydämen hyppäämään kurkkuun. Helpotukseksi Iiriksenkin tarinalla oli onnellinen loppu ja yöllä tyttö pääsi vihdoin isäntäväen hellään huomaan.

Sitten kerrottakoon että nää(kin) lähtee heinäkuussa käymään Pariisissa! Reissun syvin tarkoitus on mennä Tom Waitsin keikalle, mutta samalla otetaan pari ekstrapäivää nähtävyyksien kiertelyyn. Matkasta on kiittäminen Villen ja appiukon hurahtamista erinäisiin artisteihin, jonka varjolla minäkin pääsen reissaamaan :), tosin Tom Waits on kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen ja keikkapaikkakin aika mahtava. Nyt siis kaivataan vaan Laitisilta selvitymisopasta / vinkkejä miten tiivistää Pariisi pariin päivään. Turun elonäyttely jää kyllä nyt meiltä väliin, mut mietitääs hetki...ööö... Pariisi VS. koiranäyttely Raisiossa.... vaikee päätös :).