Voi vietävä kun brassin pennut osaa olla suloisia! Eilen meillä kävi kyläilemässä Handen 4kk:n ikäinen Iiris-neiti, joka oli niin täpäkkä pakkaus että! Ilona nyt tapansa mukaan oli oma epäsosiaalinen itsensä (tosin loppuillasta viereisestä huoneesta kuului epämääräisiä leikkiääniä mitä Ilona ei tietenkään myönnä...). Tino oli enimmäkseen kiinnostunut mitä sieltä tytön jalkojen välistä löytyy ja saisiko hän tästä iskettyä itsellensä uuden tyttöystävän. Ilona kun on niin tylsä ettei anna vaikka kuinka vonkaisi, pojan hormoonien hyrinä on aika kovaäänistä tällä hetkellä... Mutta innostui se Tino välillä riemuissaan leikkimäänkin Iiriksen kanssa niin että sohvatyynyt pöllysi. Tino ei oikein ole päässyt kunnolla leikkimään muiden koirien kanssa kun puistossakin Ilona on aina poliisina välissä jos Tiiti innostuu ja sitten mein muut koirakaverit ovat sen verran vanhempia tai uroksia ettei yhteistä säveltä oikein löydy. No toisaalta noilla kahdella on ihan omat jokapäiväiset leikkinsä ja Upin kanssakin nykyään taas synkkaa, niin eipä sitä juuri muuta tarvita. Mutta varmasti jos Tinolta kysytään niin uudet nuoret tyttökaverit olisi enemmän kuin tervetulleita.

Aamulla tehtiin pitkä metsälenkki ja koirat oli taas innoissaan. Paikoitellen on kuitenkin niin liukasti että sydän syrjällään pelkään Tinon polven puolesta. Joo käytännössä ykkösen polvi on lähes normaali jne, mutta silti en pysty olemaan ajattelematta asiaa. Ja nyt kun tarkemmin olen seurannut niin välillä Tino jättää oikealla takajalalla muutaman askeleen välistä ja tietysti kyttään sitä nyt jatkuvasti. Hiukan yrittää olla varovainen, mutta lähes mahdotontahan tuon energiapakkauksen riekkumista on kuitenkin estellä eikä tosiaankaan vaikuta kipeältä. Kai se on pakko yrittää sopeutua ajatukseen että parempi elää täyttä elämää ja jos polvi menee niin se on mennäkseen sekä lopettaa tällanen vainoharhailu. Itseasiassa Ilonallakin saattaa joskus jäädä takajalka muutamaksi sekunniksi "jumiin" vaikka kuinka on nollan polvet. Tieto lisää tuskaa...