Jospa tännekin vihdoin päivittelisi tilannetta. Eli Tinon polvileikkaus tehtiin viime keskiviikkona ja se itsessään meni hyvin. Nivelkapselia kiristettiin ja uraa syvennettään. Niveleen oli kuitenkin jo ehtinyt kertyä kohtalaisen laaja nivelrustovaurio. Tämä vähän ihmetyttää kun maalaisjärjellä ajatellen on vaikea uskoa nivelrikon syntyvän muutamassa viikossa kun polven ensimmäisestä paikoiltaanmenosta mentiin leikkaukseen kuukaudessa ja liikuntaa vähennettiin tuolloin huomattavasti. Eli mietítyttää olisiko asian jotenkin voinut jo ennakoida aiemmin...? Onko polvi ollut tammikuussa tutkittaessa jo sittenkin huonompi kuin vain ykkösen polvi, jonka kanssa piti pystyä elämään normaalisti...? Onko tapahtunut jokin tapaturma tai muu juttu mitä en ole tajunnut, mieleen ei ainakaan tule mitään kummempaa...? En ehtinyt/tajunnut asiasta juuri kysellä Tinoa hakiessa, mutta ensi maanantaina meillä on tikkien poisto ja lääkärintarkastus niin pitää silloin kysyä lisää vaurion laajuudesta, vaikutuksista ja mahdollisista syistä. Carthropen-pistoskuuri aloitetaan noin kuukauden päästä ja yhtenä kuntoutusmuotona ainakin vesiallashoito. Kuitenkin ihan positiivisellä mielellä olen koska Tino on muuten hyväkuntoinen, kevyt koira eikä missään vaiheessa ole ainakaan ulospäin näyttänyt kipuja eikä polvessa ole ollut turvotuksia ym. ja melkoisen äkkiä asiaan kuitenkin reagoitiin. Agilitylle nyt varmasti ainakin saamme heittää hyvästit, mutta toivottavasti muuten koira voisi elää suht normaalisti juosten metsälenkeillä, leikkien ym.

 

Tällä hetkellä leikkaushaava on parantunut nätisti ja koira hyvässä kunnossa olosuhteisiin nähden. Levossa pito alkaa tuottaa vaikeuksia kun päivä päivältä on pirteämpi, ulkona käydään pikaisesti ainoastaan tarpeilla mistä Tino on tietysti aivan eri mieltä. Ilonan kanssa olisi myös kiva leikkiä ja koirat onkin ihmeissään kun vähänkin näyttää leikkiaikeilta niin joku on karjumassa eitä. Ja häkin ovi heilahtaa kun nukkuminen ei enää kiinnosta. Onneksi Tino ei ole kovin kiinnostunut haavasta, välillä yrittää nuolaista, mutta uskoo hyvin kun kieltää. Kauluria ei tarvi pitää juuri muulloin kuin yöllä ja jos ei itse ole läsnä. Ollaan saatu Villen kanssa sumplittua työt niin että jompi kumpi voi olla lähes jatkuvasti kotona. On kyllä itekin tullut levättyä oikein kunnolla siskonpetissä olkkarin lattialla telkun ääressä, ehkä se ei tee ollenkaan huonoa kun töihin on jo lähes mukava lähteä :). Aivojumpalla yritetään vähän poikaa aktivoida ettei seinille alkaisi hyppimään, nyt on jo opeteltu tunnistamaan peukalo ja pikkurilli :). Mutta ensi viikon maanantaita odotellessa, silloin ehkä olen taas hiukan viisaampi ja saadaan myös kuntoutusohjeet liikunnan suhteen. Ai niin, onhan jotain hyvääkin eli meidän kylppäriremontti alkaa olla valmis!!! Pientä fiksausta vailla enää, ei kyllä pääkoppa olisi enää yhtään pidempään kestänytkään... Vielä kun joku tulisi pesemään ne valtavat kertyneet pyykkivuoret kun ei anopillekaan ihan kaikkia pyykkejä viitsinyt roudata... Jos jaksaisi muutamia kuvia lisäillä myöhemmin kotikoneelta.