Niin se aika vaan kuluu ja lomat on lomailtu. Paljon tuli touhuiltua kaikenlaista ja ihan hyvin lepäiltyäkin, mutta kyllä silti oisin vielä mielelläni jatkanut lomaa... Pariisista kotiuduttiin lauantai-illalla ja hieno paikka oli. Mutta ei musta kyllä olis ikinä suurkaupungin eläjäksi, pää alkoi jo parissa päivässä kaipaamaan hiljaisessa metsässä kävelyä (ja vatsa ruisleipää ;)). Koirat oli Mynämäellä hoidossa ja oli helppoa reissata kun tiesi että koirat on hyvissä käsissä. Kiitos vielä Annu ja Mika. Vein edellisenä iltana ennen lähtöä koirat hoitoon ja kyllä oli silloin kotona hiljaista ja autiota. Tosin sängyssä oli ylellisesti tilaa :). Tino kuulma oli vähän ikävöinyt, mutta Ilona oli kuin kotonaan. Jälleennäkeminen oli ratkiriemukas ja pusuja sateli jokasuunnasta.

Tinon kanssa ollaan aloitettu pyöräily. Ihan ok on mennyt, pissojen haistelu pysähtely tuottaa vielä vähän erimielisyyksiä eikä kääntymiset oikein oo hanskassa. On kuitenkin kivaa vaihtelua tollainenkin ulkoilutapa ja pikkuhiljaa totutellaan iltamyöhällä kun ei ole juuri muita kulkijoita. Lähellä on myös pitkä hiekkatiesuora jossa Tino saa olla vapaana ja mennä täyttä laukkaa. Sellanen tekee kuulma hyvää polven lihaksille kun koira joutuu käyttämään jalkoja tasapuolisesti ja kyllä Tino vauhdista tykkääkin selvästi. Täytyy ehkä kokeilla myös Ilonan kanssa, voi olla että sujuis hyvinkin kun reippaasti jolkotellessa ei oo aikaa jäädä ihmettelemään muita menijöitä.