On ollut fiilikset vähän maassa kun Tinon polven kunto on yhtäkkiä mennyt vauhdilla alaspäin. Vaikka kuinka sanottiin ettei se tuskin ala sen enenpää ikinä vaivata ja ollaan tehty jos jonkinnäköisiä harjoituksia, käyty hierojalla, pidetty huoli verryttelyistä ym. niin siltipä polvi naksahtaa nyt vähän väliä pois paikoiltaan. Jopa niin pahasti että mä joudun sen suoristamaan ja naksauttamaan takaisin paikoilleen. Syytä en osaa sanoa, mitään tapaturmaa en ainakaan ole huomannut käyneen. Lääkärille saatiin aika vasta ens perjantaiksi, saa sitten nähdä mitä siellä sanotaan. Olen alkanut jo asennoitua leikkaukseenkin vaikka hirvittää miten tuollaisen elohiiren saa pysymään paikallaan toipilasaikana... Tekee niin pahaa katsoa ajoittain kolmijalkaista koiraa joka rakastaa hyppimistä ja täysillä jouksua ja on nyt alkanut itsekin himmailemaan tahtiaan ja on niin säälittävää katsottavaa jalkaa roikottaessa. No onhan niitä jopa polvileikkauksen läpikäyneitä koiria kisannut kolmosissa agissa eli ei tässä vielä harrastuksiakaan nurkkaan heitetä. Jos leikkaus itse onnistuisi niin kuntoutuksesta kun ei ainakaan multa tahtoa puutu. Ja jos ei jalka agia kestä niin ollaanhan me superhyviä tokossa :). Ja Tino on vielä niin nuori ja kuten tuomari lauantaina open showssakin sanoi erinomaisessa lihaskunnossa niin lähtökohta kuntoutumiselle olisi ainakin suht hyvä. Voisinpa vaan taas sanoa ettei ole olemassa tervettä rotua, tutkituttakaa koiranne ja kertokaa asiat rehellisesti eteenpäin jalostustoimikuntaan ja kasvattajille!! Ei ne terveystulokset aina automaattisesti tarkoita sairauksista vapaita jälkeläisiä, mutta onpahan ainakin pienemmät riskit... Niin enkä nyt tietty tässäkään tapauksessa voi 100% sanoa onko perinnöllistä vai seurausta jostain muusta, mutta kuitenkin...