Viime perjantaina oli siis taas treenit ja kotiläksyt oli selvästi tehty kun seuraaminenkin sujui jo paremmin. Liikkeestä istuminen oli ihan ok, mutta liikkeestä maahanmeno tökki kun oli olevinaan niin ällöttävän märkää ja kylmää. Pitäis olla olkkarin pehmeä matto alla johon tuo tumpsahtaa kuin kivi, joten osaamisesta ei tällä kertaa ollut kyse :). Jonkin verran tehtiin myös mm. eteen lähetyksiä ja noudon opettelua. Nouto meillä lähtee oikeastaan ihan alusta kapulaan tutustumisella nenäkosketuksineen kun sitä ei juurikaan ole ennen tehnyt (kun olen oikeastaan ajatellut että jos nyt ALO-luokkaan vaan kisaamaan mennään jos mennään, mutta onhan noutokin hyvä opetella ja ainakin kivaa vaihtelua). Testattiin myös miten Tino suhtautuu ammuntaan starttipistoolilla ja luonnetestiä tulevaisuudessa silmällä pitäen vaikuttaa kyllä laukausvarmalta. Treeneissä oli myös iso, musta hollanninpaimenkoirauros jota piti vähän tuijotella "luppoajalla". Mutta kun tehtiin töitä niin silloin tehtiin töitä eikä muistettu uhitella, mamman hieno poika. Tuntuu että häiriökestävyyskin pikkuhiljaa alkaa nousta. Eilen treenailtiin meidän läheisellä hiekkakentällä eikä paikallaolossa Tino edes hätvähtänyt vaikka itse olin varmaan 15metrin päässä ja Tinosta parin metrin päästä käveli mies ohi ja tytöt fillaroi takaa höpisten. Se on jännä miten tuolla hiekkakentällä koiran asenne on heti että mitä tehdään, mutta jos kesken lenkin ottaa vaikka pyörätiellä pätkän seuraamista niin ei millään Tino jaksaisi keskittyä. Kai ne on ne ihanat keväiset tyttöpissat, jotka siellä penkereillä houkuttelee, mutta sallittakoon tämä nuorelle viriilille miehelle :)