Eilen illalla oli pitkästä aikaa meidän pienryhmän agiliitotreenit ja taas iski Tinolle sama vanha jumitus päälle. Oli aika kylmä ilma ja vaikka päästiin ekana treenaan niin odottelua oli taas kun mm. laitettiin harjoitusrata kuntoon, tutustuttiin siihen ja kouluttaja antoi vinkit. Tämän aikana koirat on hallin seinissä kiinni ja Tinoa hakiessani se jo tärisi kauttaaltaan, huolimatta vaatteistakin. Muutamia hyppyjä ja A:ta saatiin otettua pari kertaa vaihtelevalla menestyksellä. Tultiin kouluttajan kanssa siihen tulokseen, että seuraavalla kerralla (kahden viikon päästä) hoidan lämmittelylenkin jo kotona ja jätän Tinon lämpimään autoon odotusajaksi ja haen sen suoraan autosta radalle. Jos tämäkään ei toimi niin sitten käyn vaan omalla ajalla tekemässä helppoja "pikatreenejä" ja palataan koittamaan ryhmään keväämmällä.

Metsälenkit vapaana ovat brasseillekin sitten asia erikseen, oli ilma lähes mikä tahansa. Aamulla oli ihana lenkkeillä vihdoinkin lumisessa metsässä. Koirat olivat riemuissaan vastasataneesta, pehmeästä lumesta eivätkä juuri ehtineet kylmästä välittää. Vasta kotiinpäin suunnatessa alkoi tassut palella ja tärinä iskeä kun takitkin olivat painin tiimellyksessä jo hiukan sisältäpäin kastuneet. Oma mielikin on heti lumen myötä paljon valoisampi. Isona me kuitenkin muutetaan koirien kanssa tänne ja tullaan vain kesäksi Suomeen... pitääkin muistaa tarkastaa tuliko se 4 miljoonaa lotosta meille...