Viimekerrasta onkin vierähtänyt jo aikaa... Huhtikuun lopulla maailmaan tullut pieni Maiju-tyttö kun on mullistanut elämän eikä paljon ehdi ja edes huvita koneella istua muuta kuin sähköpostin ja Facebookin tsekkauksen verran . Brassit ovat ottaneet uuden tulokkaan vastaan yllättävän hyvin vaikka Ilonan reaktioita vähän pelkäsinkin. Ilu on taas kerran yllättänyt positiivisesti, on todella rauhallinen vauvan lähellä ja alun välinpitämättömyyden jälkeen on vauvakin alkanut saada lauman tervehtimiseen tarkoitetut pusuttelurituaalit osakseen. Ilona jopa asettui myös yllättäen parsonkakara Aidan ja Maijun väliin kun Aidan vauvaan tutustuminen kävi liian innokkaaksi. Ilona täytti kesäkuun 7.päivä jo 5-vuotta ja ehkä aavistus aikuisuutta on jo havaittavaissa. Tino on ollut ehkä hiukan "loukkaantunut" kun mamman huomiota on nykyään vähemmän saatavilla, mutta ei sitä vauvaan ole kuitenkaan kohdistanut. Tino on kova poika häsläämään ja sen kanssa saa olla hiukan varuillaan ettei vahingossa sotke vauvaa. Pitäisi saada aikaan ilmoittautua Tiituksen kanssa taas toko-ryhmään treenaamaan jotta poju saisi enemmän aivotyötä. Pakko myöntää että lapsen tulo on hiukan muuttanut suhtautumista koiriin, toki edelleen ovat yhtä rakkaita mutta lapsen ehdoilla mennään nyt ja koirat ovat jääneet hiukan vähemmälle. "Omaatuntoa" sentään vähän helpottaa että koirat onneksi touhuilevat paljon myös keskenään ja näin kesällä varsinkin viihtyvät hyvin omalla pihallakin. Ja toisaalta tällähetkellä niiden ei tarvi olla lainkaan kotona yksikseen työpäiviä, joten eipä ne aktiviteetit ehkä niin paljon olekaan vähentyneet entisestä...

Tinon kanssa ollaan kuitenkin ehditty pari näyttelyäkin käymään ja Raumalta tuli tulos ROP ja saatiin se viimeinen serti Suomen Muotovalion titteliin!! Salossa tuli ensimmäinen valioluokan eri ja sijoitus VSP. Raumalla kehässä oli menestyksestä huolimatta Tinolla pientä "kankeutta" johtuen ainakin osittain vesisateesta enkä ihan täysin tyytyväinen ollut, mutta Salossa oli taas ilo olla kehässä ja Tino oma itsensä . Näyttelyt saa nyt meidän osalta jäädä kun en niistä loppujen lopuksi niin paljon nauti, kotikulmilla voidaan välillä käydä näytillä. Turun elonäyttelyynkin piti osallistua, mutta unohdin sitten ilmoittautua, mutta ehkä sitten taas ensivuonna. Yritän kirjoitella puuttuvia näyttelyarvosteluja sivuilla kunhan ehdin.

Ja tässä hieman kuvasatoa viime kuukausilta:

Tino tutustumassa vauvaan ensimmäisenä päivänä

Ulkoilemassa porukalla

Unikavereita

Tino nauttii kesästä

Pakko laittaa tähän vielä runo joka kuvaa aika täydellisesti tapahtunutta elämänmuutosta ja fiiliksiä. Enpä osaisi paremmin itse sanoa:

 Ennen kuin minusta tuli äiti

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään kuin halusin
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin
tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun
huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan
miljooniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.

-Tuntematon-