Blogin pitäminen on jäänyt kokonaan unholaan ja lähinnä Maijun uniaikaan tapahtuva elämän päivitys löytyy nykyään naamakirjasta . Lapsi-/koiraperheen arkea elellään ja aika tuntuu menevän hurjaa vauhtia. Pikkuneidin kasvamista on uskomattoman ihana seurata ja Maiju onkin pääasiassa todella tyytyväinen ja aurinkoinen vauva. Koirien suhtautuminen lapseen on oikeastaan ylittänyt kaikki odotukseni. Maijulle koirat ovat mitä suurinta hupia, Tinon lelujen tapporavistukset ym. hölmöilyt jaksavat naurattaa ja viime päivinä on opittu "heittämään" jo Ilonalle palloa. Koirat ovat kuin meillä olisi aina ollut lapsi talossa, ei mitään ongelmia siis.  Pienet hapuilevat kädet ovat kumpaankin koiraan jo moneen kertaan tarttuneet, mutta kumpikaan ei ole moksiskaan ja osaavat siirtyä pois jos ei huvita. Kovasti Maiju treenaa jo liikkeelle lähtöä ja siinä vaiheessa toki voi tulla hankaluuksia kerkeeväisen lapsen kanssa, mutta luotan että koirat äkkiä tähänkin tottuvat ja tottakai Maijulle opetetaan heti alusta asti että nukkuvaa koiraa ei häiritä. Todennäköisesti Ilona yllättää taas tässäkin asiassa ja siitä tulee Maijun paras leikkikaveri. Äkkiä on myös koirat oppineet että Maijun ruokaillessa kannattaa olla vieressä kärkkymässä putoilevia makupaloja .

Tinon kanssa käydään viikottain tokotreeneissä vaihtelevalla menestyksellä. Tino on sen verran pehmeä tapaus että sille ryhmässä treenaaminen on aika kova häiriötekijä ja varsinkin vieraat urokset saa sen jumittamaan. Mutta jatketaan tahkoamista ja kouluttaja on vahvasti sitä mieltä että kyllä se siitä pikkuhiljaa tottuu ja rentoutuu ja alkaa toimia jatkuvasti yhtä iloisella innolla kuin kotona treenaillessa. Mitään suuria tavoitteita ei ole, mutta mahdollisesti ensi kesänä voisi aloluokkaan lähteä koittamaan.