Päättipä Ilu eilen lenkillä ampaista kuin ohjus jonkin hajun perään. No ei tämä mitään uutta, juokseehan tuo hajujen perässä. Mutta tällä kertaa ei koira tullutkaan takaisin minuutin päästä kieli poskella roikkuen vaan sai jo mamman panikoimaan. Siinäpä huutelin varmaan 15 minuuttia tai ainakin pirun pitkältä se aika tuntui. Tino onneksi ei lähtenyt perään vaan mammanpoikana tuli vikkelästi kutsusta luokseni. No tuli se Ilonakin sieltä loppujen lopuksi. Viivytellen läheni ja mietinkin heti onko se loukannut itsensä, mutta lähempänä huomasinkin että sillä oli ilmeisesti pala jänistä suussaan. Luopui nätisti aarteestaan ja jatkettiin matkaa. Ilona alkoi kuitenkin repiä polkua takaisin metsään päin ja ajattelin että mennään nyt katsomaan löytyykö sieltä "todisteita" pupusta että onko tuo saanut itse kiinni vai käynyt jonkun haaskalla tms. Metsästä löytyikin paljon karvoja sekä samasta syssystä pari kuollutta myyrää. Tässä vaiheessa mulle tuli jostain syystä ihan spooki olo ja lähdettiin lipettiin sen kummempia tutkimuksia tekemättä. En tiedä osuttiinko jonkin eläimen ruokakätkölle vai miksi niitä raatoja oli ympäriinsä... Aika tuorean punaiselta Ilonan paisti kyllä näytti kun kotiin päästyämme neiti päätti yrjötä kasan jäänteitä (ja tämä tietysti sänkyyn). Aikamoinen peto tuo Ilona.