Sunnuntaina tuli taas Tinolle upeeta näyttelymenestystä Forssasta; rop, sert ja cacib! Kehät menee jätkällä jo aika rutiinilla, tosin nurmikenttä vetää nenää maahan muita helpommin eikä se kelikään ihan paras mahdollinen brassille ollut. Ryhmäkehän odottelu oli kyllä ihan suosta, mutta olihan se kuitenkin kiva kokemus käydä pyörähtämässä isossa kehässä vaikka tuomaria ei brassi paljon tuntunut kiinnostavan. Brassikehän omassa tuomarissa oli puolestaan mukavaa kun pitkästä aikaa oli suomalainen tuomari, jolta sai vielä kunnon arvostelun ja kertoi lisäksi vielä suullisesti miksi mitäkin ratkaisuja teki.

Kotimatkalla piipahdettiin Loimaalla porukoiden luona ja siellä oli Kuopiolaisia vieraita kyläilemässä. Olin aika yllättynyt kun Tino ei kertaakaan edes haukahtanut vieraille, vähän aikaa tutkaili perheen miestä kauempaa, mutta pian oli jo leikkimässä. Eli joukossa tyhmyys tiivistyy ja Ilonan epäluuloisuus näyttää tarttuvan melko helpolla kun sen seurassa Tinokin usein yhtyy haukkuun. Kotiin päästyämme Ilona veti meidän poissaolosta herneet nenään ja mielenosoituksellisesti kävi hakemassa käsilaukustani huultenrajauskynän tuhottavaksi vaikka tasan tietää ettei laukkuuni ole asiaa... Narttu :)