Päivä päivältä näyttää taas paremmalta. Tällä viikolla saadaan tehdä "jo" 15min lenkki aamuin illoin ja voisi sanoa että kaikki jalat pysyvät maassa jo noin 85 prosenttia ajasta. Kovin kaunista meno ei vielä ole vaan ontuu jalkaa jonkinverran ja helposti peitsaa kun menohalut olisivat kovemmat kuin remmi ja mamma antaa periksi. Kotona tuota on lähes mahdoton pitää enää aloillaan, pahimpia on tilanteet kun joku tulee kotiin. Kaikki brassi-ihmisethän ainakin tietävät mikä härdelli riemukkaasta jälleennäkemisestä syntyy ja varsinkin kun koiria on kaksi häsläämässä...

Tino pääsi viime viikonloppuna hiukan kyläilemäänkin pitkän kotonaolon jälkeen. Käytiin juhlimassa siskontytön 4-vee synttäreitä ja Ilona jäi puolestaan viihdyttämään Laitisten Urpoa. Synttäreillä kun olisi ollut ihan liikaa pikkusääriä Ilonan hampaiden väliin... Kiitokset vaan taas hoitopaikasta. Alkuun Tino vietti aikaa häkissä, mutta killitteli sieltä vilinää ja tulipa todettua että mulla taitaa olla tämäkin koira laukausvarma kolmella plussalla kun ei edes vieressä räjähtävästä ilmapallosta välittänyt :). Suurimman juhlahumun laannuttua Tino pääsi vihdoin osakseen rapsutuksista ja putsaamaan pöydän alustan. Oli taas ihan huomata miten nätisti tuo osaa olla lasten kanssa. Neljä alle kouluikäistä tenavaa ei tuottanut mitään ongelmia, vaikka vieraiden lasten lääpintä nyt ei ihan kaikkein mieluisintakaan ollut, mutta senkin poika kesti urheasti. Lupaa siis hyvää tulevaa silmällä pitäen ja eiköhän Ilonakin asiaan sitten totu pikkuhiljaa kun kevät koittaa ;). Mutta kyllä oli koira poikki päivän jälkeen, eikä tietysti ihme kun viimeaikoina olleet aktiviteetit niin vähissä.