Viime perjantaina meillä ei ollutkaan toko-treenejä, joten siltä suunnalta ei kummempaa kerrottavaa. Viikonloppu kului pihahommia tehden ja koirat nautti suunnattomasti kun pitkästä aikaa tarkeni ulkona juosta, kuopsutella ja loikoilla auringossa. Saivat ajanvietteeksi ulos myös isot hirvenluut ja pari päivää menikin rattoisasti niitä kalvaessa ja piilotellessa. Isäntäväki teki taas uskaliaan nurmikonpaikkausoperaation puhki juostun tilalle, saa nähdä pystytäänkö tällä kertaa sitä muutama viikko varjelemaan. Kummasti sitä pihahommaa vaan riittää vaikka pieni tontti meillä onkin. Mutta suuremmat hommat on nyt tehty puutarhakalusteiden lakkauksesta alkaen, joten grillikauden avajaisetkin voisi jo pitää...

Vähän kurjempaa tietoa tulikin sitten naapurin kanssa jutellessa, koirat kuulma keskenään ollessaan taas metelöivät. Tai vissiin lähinnä Ilona. Aikoinaan siis rajattiin tilaa, nauhotettiin ääniä ym. ja satunnaista haukkumista lukuunottamatta olivat aika hiljaa. Vähän ihmetyttää kun yleensä kotiin tullessa kuitenkin on ollut täysin hiljaista kun olen jopa jäänyt kuulostelemaankin joksikin aikaa. Naapureille on tullut pari viikkoa sitten "perintönä" 6-vuotias collienarttu ja heidän oleskelupihansa on tietty suoraan meidän koirien huoneen ikkunan vieressä. Naapurin isäntäväki on päivät kotona ja ovat nyt pihalla lähes koko ajan ja luulenpa että tämä collie ja muu liike pihalla ovat yhtenä kimmokkeena uudelleen alkaneeseen meteliin. Paska juttu, no pitää taas laittaa nauhotus päälle, radio vaan kovemmalle ja hommata DAP:iin täyttöpullo. Millään en sitruunapantaa haluaisi ottaa käyttöön...

Ja sitten taas iloisempiin asioihin. Käytiin Tinon kanssa tänään pitkästä aikaa koittamassa agiliitoa, tällä kertaa Tammialan Johannan lämpimässä, mattopohjaisessa hallissa. Pientä epävarmuutta oli paikoitellen edelleen, mutta täysi jumitus oli poissa ja kivasti saatiin onnistuneita harjoituksia. Vähän uuden paikan tuoksutkin houkutteli nenää ja huononsi keskittymistä, mutta siihenkin löytyi konstit ja varmaan helpottaa lisää kun paikka tulee tutummaksi. Saatiin Johannalta paljon hyviä neuvoja eikä kuulma ole mitään uutta että kylmä halli voi helposti tappaa palelevaisen koiran motivaation. Todennäköisesti aloitetaan tässä taas agi-treenit kerran viikossa, mutta lähdetään kuitenkin maltilla eteenpäin, jotta saadaan sekä koiran että ohjaajan itsevarmuus lajin suhteen taas uuteen nousuun :)

Lisätään vielä pari herkuttelukuvaa: