Voisko sitä olla enää onnellisempi... käytiin Tinon kanssa tänään kirurgin jälkitarkastuksessa ja pelkkää positiivista sanottavaa lääkärillä :). Jalka toimii jo nyt hienosti, ei mitään turvotuksia tms. eikä tarvita puheena ollutta carthropeniakaan. Kovin suurta eroa ei lihaksissakaan ole, mutta niitä pitää tietty vahvistaa tukemaan polvea. Liikuntaa lisätään siis edelleen pikkuhiljaa ja saadaan aloittaa myös kevyet tokoilut. Lääkäri ei myöskään nähnyt mitään estettä jatkaa agilityä kun se aika koittaa (tosin oma kasvava mahakin rajoittanee hiukan agiliitoa, mutta viimeistään ens kesänä sitten paluu treeneihin ;) ). Ja Tinokin täyttää perjantaina vasta 2-vee niin eihän tässä kiirettä mihinkään ole. Eli otetaan edelleen rauhallisemmin ja jatketaan kotikuntoutusta sekä nyt kahden viikon välein vesiallasterapiaa. Lekuriin meillä ei ole enää asiaa jollei muutoksia tapahdu eikä toivottavasti niin käy. Meinas ihan itku tulla kun Eva-kirurgi oli niin ihana ja tuli ihan hirvittävä helpotus.

Käytíin samalla reissulla myös vesiterapialtaassa. Viime viikkoinen kerta meni jo paljon paremmin ja samoin tämä kerta. Allasaikaakin lisättiin kerta kerralta parilla minuutilla ja Tino oli niin hieno. Hierontakin onnistui jo näillä kerroilla vaikka pitihän sitä vähän hepuloida. Saatiin myös taas uusia jumppaohjeita. Seuraava kerta siis kahden viikon päästä ja tilanteen mukaan vähennetään sen jälkeen kertaan/kk.

Hahaa, kyl mä tiesin et tästä selvitään